Minua pelottaa tämä netti. Uutena bloggaajana menee aikaa, ennenkuin kirjoitusten tyyli hakeutuu uomiinsa. Lähinnä mietityttää se, että kuinka henkilökohtaisia juttuja viitsii kirjoittaa, ja kuinka paljon sillä on lopulta merkitystä. Olen lukenut ystävieni blogeja, joista osassa on luettavissa raportteja esimerkiksi parisuhteiden alkamisista, keskikohdista ja päättymisistä. Olen itse mieluusti varovainen.
Toisia kiinnostaa, mitä tietoa heistä löytyy netistä, toisia taas ei kiinnosta. Kuulun ensin mainittuihin. Oikeastaan inspiraatio tähän postaukseen tuli äskettäin, kun aivan sattumalta törmäsin muutaman linkin kautta erääseen toiseen blogiin, joka kuuluu henkilölle jonka kanssa olen käynyt syksyllä harvakseltaan sähköposti-kirjeenvaihtoa. Emme ole tavanneet koskaan. Hänen bloginsa ei nyt suorastaan mullistanut käsitystäni hänestä, mutta antoi rutkasti lisää tietoa hänen elämästään, ajatuksistaan ja tunteistaan. Hänellä on profiili monessakin verkkopalvelussa, ja parilla hiiren klikkauksella sain kerättyä eteeni varsin kattavalta vaikuttavan henkilöhahmo -palapelin.
En ajattele olevani urkkija, jos näytöllä olevat linkit suorastaan houkuttelevat klikkaamaan. Monet eivät vain ole tulleet ajatelleeksi asiaa. Minä olen ajatellut asiaa siitä lähtien, kun nettiä aloin käyttämään. En koskaan kirjaudu samalla nimellä kahteen tai useampaan palveluun - paitsi muusikoiden.nettiin ja vokalisti -foorumiin (etsikää vain, ette kuitenkaan löydä minua niistä). En myöskään linkitä mitään sivuja keskenään, ainakaan vielä. Katsotaan nyt, mitkä fiilikset tulee pidemmän päälle.
Palatakseni esimerkkitapaukseen; löytämäni henkilökuva muuttaa jotenkin merkityksettömäksi melkein koko sen kirjeenvaihdon, jonka kävimme. Kaiken sen ja kosolti lisää löysin hänen sivuiltaan. Koko asetelma muuttui, eikä paluuta entiseen ole. En tiedä, onko hän ajan kanssa vain ajautunut erittäin eksplisiittiseen kirjoitustyyliinsä, vai onko se ollut hänen tyylinsä ja tarkoituksensa alusta asti. Arkistoa selaamalla asia tietysti selviäisi, mutta siitä tulee jo hieman likainen olo.
Mitä peiteltävää minulla lopulta on? Aika näyttää, pysykää kanavalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kyse on siitä, etten pidä omaa elämääni kovin mielenkiintoisena. Ts. siten minulla ei ole juurikaan salattavaa. Lisäksi kyse on kieroutuneesta paljastelun halusta; hahaa, käyn aamuisin pissillä. Lisäksi siitä, että minusta on kovin mukavaa puhua minusta. Itse asiassa en ole tainnut ajatella koko asiaa paljoakaan. Kukaan ei ole koskaan opettanut minua huolestumaan siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Oli mukavaa että klikkailit minut.
P
Taidat olla ihan samanlainen 'narsisti', joiksi bloggaajia tuon tuosta luonnehditaan;)
Ei siitä pidäkään olla kiinnostunut, että mitä muut ajattelevat minusta.
Narsistipa hyvinkin.:) Narsismi on oivallinen elämänfilosofia!
Lähetä kommentti