Huh, se on ohi

"Urpo laskit väärin, joulu meni jo".

Olen vain iloinen siitä että jouluhössötys on tältäkin vuodelta finaalissa. Pääsin kylläkin kuin koira veräjästä sairastellessani joulunpyhät läpi. Toisaalta oli hyvä että sairastuin juuri jouluksi, koska sain pitkästä aikaa osakseni äidin hoivaa. Ihminen kaipaa takaisin kohtuun, missä on lämmintä ja turvallista. Epäilen, että tartunta tuli Skypejoululauluillasta jossa olin läsnä, ja jossa olleista varsin moni ilmoitti saaneensa flunssan.

En ole koskaan aikuisiälläni varsinaisesti pitänyt joulusta. Joulun lähestyminen ennemminkin hämmentää minua, joskus jopa ahdistaa. En nyt aio ottaa tähän sitä kliseemäistä vuodatusta siitä, kuinka kaupalliset toimijat onnistuvat keinotekoisuudessaan tukahduttamaan viimeisetkin joulumieleni rippeet. Sen sijaan keskityn omiin tuntoihini.

Ihmetyttää kyllä, mutta suhteeni jouluun on todella ristiriitainen. Jos lähdetään siitä, että joulun hengellinen merkitys on minulle nolla, niin ei päästä pitkälle myöskään sen kulttuurisella puolella. Perheemme on kylläkin aina kokoontunut yhteen jouluksi, eikä meillä koskaan kukaan dokaillut jouluna eikä ajanut lapsia hankeen - sikäli siis ei ole mitään traumoja. Fiilis on ollut sinällään hyvä, mutta niin se on muulloinkin. On tietysti niin, että monissa perheissä joululla on oma erityismerkityksensä; se saattaa olla monille ainoa aika vuodessa, jolloin sukulaiset ehtivät olla yhteydessä toisiinsa.

Olen jo monena vuonna ajatellut tosissani, että viettäisin joulun yksin. Vanhempanikin ymmärtäisivät sen. Jouluaatto olisi minulle aivan tavallinen ilta muiden joukossa. Silloin ehkä löytäisinkin oman aidon joulumieleni, kun voisin antaa sen kehittyä hiljaa itsekseen. Tänä vuonna kuitenkin missasin tuhannen taalan tilaisuuden; voi olla että toista yksinäisen joulun tsäänssiä ei enää tule. Tai sitten siitä muodostuu traditio moneksi vuodeksi eteenpäin. Viime vuonna kuitenkin jaoin joulun erään naisen kanssa. Ei ole mahdotonta etteikö asetelma voisi toistua.

Ehkä mietin taas vain sitä, että mitä muut ajattelisivat, jos sanoisin että en ole menossa jouluksi minnekään, vaan olen omassa kodissani. Ainakin minun tuttavapiirissäni kaikki aina menevät jonnekin juhlapyhiksi, ikäänkuin vetäytyvät pois. Minä haluaisin joskus vain jäädä.

Joulu tuntuu ainakin nyt vain kaavamaiselta rituaalilta, joka on kuin suuri joukkoharha. Miksei kaikkina päivinä vuodessa voisi osoittaa lämpöä ja läsnäoloa läheisiään kohtaan? Ja kaikkia ihmisiä kohtaan kanssa.