maanantai 12. tammikuuta 2009

Välitilinpäätös #1




Muutinkin sitten Kallioon, vaikka aiemmassa postauksessani vannoin ikuista rakkauttani Töölöä kohtaan. Kävi vain niin, että Kalliosta löytyi sopiva kämppä. Ja loistavahan tämä onkin, lukuunottamatta alakerran baarin edustalta öisin kantautuvia röökiporukoiden huuteluja. Oma ongelmani ei ole katumelu, vaan oikeastaan se että tuolla Hellulla menee hermot, mikä ei ole leikin asia. Mutta luulen että tuohon hölinään totutaan ajan kanssa. Pihapiirissä asuu kissa, joka laitetaan ulos joka ilta, ja se istuskelee öisin auton alla tai A-rapun edessä tarkkailemassa ohikulkijoita. Pari kertaa se on jopa ottanut kontaktiakin, vaikka on selvästi oppinut varomaan vieraita ihmisiä. Se vastailee innokkaasti ihmisen teeskentelemiin maukaisuihin, ja kerran jopa 3/4 puski Hellua, joka oli kyykistynyt sitä houkuttelemaan. Kokonaan ei puskenut tietenkään, mutta melkein, ja olemme siihen tyytyväisiä.

Valmistuin kuin valmistuinkin koulusta joulukuussa. Viimeiset pari kuukautta olivat niin uuvuttavia, ettei ollut pienintäkään kiinnostusta esimerkiksi päivittää tätä blogia. Tein varmaan 40:ä opintoviikkoa vastaavan työmäärän hyvin lyhyessä ajassa, kun pakko oli. Vielä päivää ennen todistusten jakoa istuin opintotoimistossa neuvottelemassa viimeisten opintojen suoritustavasta. Tämä kertonee jotain opinahjoni suhteellisesta pienuudesta - kontaktit olivat melko välittömät. Ja itse asiassa jopa todistustenjakotilaisuudessa jännitin toisella aivopuoliskollani, että mahtaakohan siellä pinossa oikeasti olla todistusta minunkin nimelläni.

Vasta nyt, kun periaatteessa kaiken koulurutiinin pitäisi taas alkaa tältä keväältä, alan sisäistämään, että olen oikeasti valmistunut eikä minun tarvitse tehdä enää mitään sillä sektorilla. Mieltä ei kaiherra tekemättömät työt. Mutta tämä on vasta orastava tunne; taidan olla vieläkin opiskelun aiheuttaman stressin ja uupumuksen vaikutuksen alaisena. Ehkä se vie monta kuukauttakin. Mutta tämä on tavallaan ensimmäinen ja ainoa projekti elämässäni, jonka olen vienyt loppuun asti sitten lukion, josta tulee siitäkin jo 14 vuotta. Nyt on kalenteri tyhjä, ja mietin että mitähän sitä alkaisi tekemään elämässä. Syksy oli niin rankka, etten ehtinyt edes miettimään, mitä tekisin tammikuusta eteenpäin. Takaraivossa vaani joulukuun taitteeseen asti ajatus, etten kuitenkaan saa opintoja tehtyä. Sitten loppuisi opiskeluoikeus ja pitäisi hakea uudestaan sisään tai antaa koko homman olla iäksi. Mutta jotenkin ihmeellisellä tavalla sain sen tehtyä, en tiedä miten. Ehkä sitten petoksella, valehtelulla, huijauksilla, väärennöksillä, lahjonnalla, alisuoriutumisella, uhkailulla, viekkaudella... nyt kun ajattelee, niin koko marras - joulukuu oli yhtä sumua, jonka keskellä saattoi tapahtua mitä tahansa jonka mieleni ovelasti kätkee. Ajatella, tein loppukonsertinkin käytännössä kahdessa viikossa säveltämisineen kaikkineen. En ollut tehnyt mitään sellaista aiemmin, mutta täytyy sanoa että olen suoritukseen jopa tyytyväinen ottaen olosuhteet ja projektin tavoitteet huomioon. Että tulipahan harjoiteltua konsertin organisointia ja säveltämistä pikakahvityyliin.

Talven luontoelämys oli joululoma Perämerellä eräässä saaressa Hellun perheen mökillä. Eräänä aamuna oli aivan tyyntä, kun kävelin yksin jään yli mantereelle auringon noustessa. Jää vain sanoi välillä "oummhh, ouummhh" - ääni jonka olin unohtanut, vaikka olen syntynyt ja kasvanut järvi-Suomen erämaiden helmassa. Mutta ehkä se ääni tulikin jostain paljon kauempaa ulapan takaa, tuoden viestiä jolle vain hiljaisella on korvat kuulla.