Poliittinen kirjoitus

Kirjoitan politiikasta, koska minua huvittaa. Olen aivan liekeissä tulevista eduskuntavaaleista. Pidän vaaleja oikeasti tärkeinä, ja äänestämistä myös. Miksi kukaan katsoo Salkkareita tai ylipäätään mitään turhanpäiväisiä televisiosarjoja, kun maailmassa tapahtuu oikeitakin asioita?

En edelleenkään ymmärrä niitä, jotka väittävät että äänestämättä jättäminen voisi olla "harkittu päätös". Minusta ajatus on naurettava. Silloin niiden, jotka äänestävät, vaikutusmahdollisuudet vain kasvavat, jolloin äänestämättä jättäminen on ilmeisesti harkittu päätös kannattaa vaalitulosta, oli se mikä hyvänsä. Toisaalta, samat ihmiset havaintojeni mukaan kuitenkin kritisoivat yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä yhteiskuntaa itseään. Mielestäni niiden, jotka eivät äänestä tai ole itse ehdokkaana, ei tule kritisoida valtaapitäviä.

Usein kuulee sanottavan, että kaikki puolueet muistuttavat toisiaan. Minun mielestäni näin ei ole, vaikka politiikkaan perehtymättömän ihmisen silmissä jotkut asiat saattavat siltä näyttääkin. Ajattelen asiaa näin: Suomessa on suuren yleisön mielestä ilmeisesti jo asiat tarpeeksi hyvin, eikä politiikkaan puuttumisella voida enää saavuttaa mitään merkittävää. On yleinen äänioikeus, suhteellisen kehittynyt tasa-arvo, kukaan ei kuole nälkään, tuloerot ovat maailman pienimpiä, lapsikuolleisuus on pieni, elinajanodote kohtuullinen... kuitenkin viinan ja bensan hinnasta jaksetaan aina kitistä. Perustaisivat sitten oman viina- ja bensapuolueensa.

Keksinkin sille jo nimen: Viina- ja bensapuolue Vibe. Puolue ajaisi yksilön subjektiivista oikeutta viinanjuontiin ja rälläämiseen. Sen tavoitteena olisi vaikuttaa lainsäädäntöön siten, että viinansaantimahdollisuus olisi tasa-arvoinen yksilön sosiaalis-taloudelliseen asemaan katsomatta. Käytännössä tämä tapahtuisi perusviina -käytännön välityksellä: kaikille kansalaisille annettaisiin valtion toimesta kuukausittainen perusviina, joka vastaisi kahta 0,5 litran pullollista 38 -tilavuusprosenttista viinaa. Pulloannoksen saisi käyttöönsä kerran kahdessa viikossa. Kansalainen voisi valita joko kirkkaan kossun tai Jallun väliltä, ja lunastus tapahtuisi Kelalta saatavalla viinasetelillä. Tämä tukisi merkittävästi kotimaista viinatehtailua, ja siten myös työllisyyden kehitystä. Tietysti perusviinan lisäksi olisi mahdollisuus dokailla omaan laskuun myös perusviinamäärän ylittävältä osin yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Puolueen räälläämisohjelmaan taas kuuluisi kansalaisille jaettava rälläysseteli, jonka arvo määräytyisi kääntäen suhteessa alueen bensiiniasematiheyden mukaisesti. Asematiheys on oivallinen mittari kuvastamaan alueen todellisia asiointietäisyyksiä, ja siten todellisia rälläystarpeita.

Puolustuspolitiikka perustuisi suureen viinatykkiin, jolla ammuttaisiin vihulaista siten että se hukkuisi viinaan, tavalla tai toisella. Vähintäänkin tämä toimisi uskottavana pelotteena, joka nostaisi nimeämättömän vihollisen hyökkäyskynnystä. Virallinen doktriini kuuluisi siten, että viinapuolustusvoimien tehtävä on osoittaa viholliselle, että sen tekemät uhraukset eivät olisi mielekkäässä suhteessa sotatoimista saatuihin hyötyihin. Eli vaikka vihollinen tästä puolustuksesta selviäisikin, olisi viimeistään krapula kohtalokkaan kestämätön.

Ulkopolitiikan kulmakivenä olisi vuosittain järjestettävä kansainvälinen huippuhumalakokous, joka voitaisiin sopivasti organisoida Faces (Naamat) -etnofestivaalin yhteyteen. Näin myös kulttuurielämän intressejä edistettäisiin, jolloin ei tarvittaisi erillistä kulttuuriministeriötä. Valtiovarainministeriö hallinnoisi suurta viinapääomaa, joka sijaitsisi hajautettuna Suomen metsiin Veikko Huovisen Viinankätkijä -tarinan mukaisesti. Näin myös alueellinen tasa-arvo toteutuisi, ja valtio työllistäisi osan väestöstä viinankätkennän projektisuunnittelijoina ja ohjeistamispäälliköinä. Viskit ja konjakit olisivat sijainniltaan tarkimmin salassapidettäviä, ja niiden arvonnousuun perustuisivat myös eläkerahastot.

Energiapolitiikka perustuisi perusvoiman osalta nousuhumalatilan uhoiluun ja siitä saatavaan fyysiseen työhön, joka muunnettaisiin energiaksi mm. generaattoreihin kytkettyjen kuntopyörien ja steppereiden välityksellä. Juoppohulluuskohtauksista saataisiin kausittain tarvittavaa säätövoimaa.

Bensiinikomitea ostaisi Suomeen vuosittain älyttömän ison tankillisen bensaa halvimman tarjouksen mukaan, ja tämän bensiinin jälleenmyyntihinta sidottaisiin viinapääoman vakaana pysyttelevään arvoon. Mikäli bensiini kallistuisi, myytäisiin hinnannousua vastaavasta arvosta viinaa, jolloin bensan hinta saataisiin pidettyä vakaana ja kaikki olisivat tyytyväisiä.