Viekää mut pois täältä

Eilen illalla minulle tuli voimakkaasti sellainen olo, että Helsinki on pieni kaupunki jossa ei tapahdu koskaan mitään, ja että Suomessa on kylmää ja pimeää suurimman osan vuotta, ja haluaisin mennä johonkin oikeasti suureen ja eläväiseen, tiheästi rakennettuun, sykkivään kaupunkiin, jossa kadut eivät ole pelkästään välttämättömiä kulkuväyliä, vaan myös ihmisten ajanviettopaikkoja. Olisiko Lontoo, Pariisi, Berliini, New York tai Los Angeles mitään?

Tunne vain vahvistui tänään päivällä käydessäni asioilla keskustassa. Kyllähän Helsinkikin herää eloon kesän tultua, mutta siltikin kaupunkitilan haltuunotto on täällä vielä varsin alkutekijöissään. Nämähän eivät ole mitään ennenkuulumattomia ajatuksia, mutta on mielenkiintoista kuinka minulle tuli tämä juuri nyt niin voimakkaasti mieleen. On aina sanottu, että suomalaiset ovat sisäänpäinkääntyneitä johtuen kylmästä ilmastosta ja talven pimeydestä. Aikaisemmin en ole lotkauttanut korvaani tälle kliseelle, mutta eilen illalla kävellessäni kadulla en voinut ajatusta toisinkaan pukea. Tämä on jopa itseironista, koska olen maalta kotoisin, ja olen aina pitänyt tilasta ja rauhallisuudesta. Olen aina etsinyt rauhaa, ja olen halunnut ottaa oman tilani ja etäisyyteni toisiin. Nyt yhtäkkiä kaipaan johonkin eloisaan, lämpimään ja sykkivään paikkaan, joka olisi yhteisöllisempi.

Jos saisin valita vapaasti, haluaisin että asuinpaikkani olisi suurehko eloisa kaupunki lähellä merta. Siellä olisi puhdas ilma, virikkeellinen kulttuurielämä, eikä teollisuuden ja autoliikenteen haittoja. Siellä olisi tiivis yhdyskuntarakenne ja paljon palveluelinkeinoja. Koko kaupunki olisi yhtä suurta tiiviisti rakennettua kantakaupunkia, jossa olisi siellä täällä vehreitä puistoja. Kantakaupungin ja sitä ympäröivän maaseudun raja olisi tarkka, ja kaupungin ulkopuolelle olisi nopeaa ja kätevää mennä kaupunkijunalla vaikkapa maastopyöräilemään. Kaupunki olisi sellainen, että lähes koko nykyisen pk-seudun väestö olisi kehä I:n sisäpuolella, ja ulkopuolella olevat omakotitalopesäkkeet olisivat sijoitetut kaupungista poispäin lähtevien junaraiteiden varrelle. Kaikki asumismuodot ja väestöryhmät olisi sekoitettu keskenään ympäri kaupunkia, samoin kuin asunnot ja työpaikat ylipäätään. Kaduilla ja puistoissa olisi tilaa pelata jalkapalloa ja pitää spontaaneja bileitä. Ihmiset liikkuisivat paljon ulkona kävellen ja pyöräillen, kohtaisivat toisiaan ja kokisivat olevansa jonkinlaisessa yhteisössä keskenään. Helsinki on hieman tämänsuuntainen paikka kesäisin, mutta syksyn tullen ihmisten on pakko vetäytyä sisätiloihin ja keskittyä vain ansiotöihinsä.

Ehkäpä Amsterdam tai jokin muu Helsinkiä hieman eteläisempi vastaava kaupunki voisi olla tuollainen?

Onkohan sisälläni nyt tapahtunut suurikin muutos, kun kaipaan toisenlaiseen ympäristöön kuin ennen? Tosin, muutto Helsinkiin kahdeksan vuotta sitten oli toivottu asia, että sikäli olen kyllä aina halunnut kaupunkiin. Mutta katsellessani eilen illalla google mapsista maailman metropoleja, ja sitten menin Helsinkiin, niin ensimmäinen ajatukseni oli, että "kuinka soma pieni kylä". Olen aina nauranut maakunnissa asuvien ajatukselle siitä, että Helsinki olisi jotenkin erityisen suuri ja vilkas paikka, vaikken ole itse edes käynyt paljoa isommissa kaupungeissa, paitsi Istanbulissa. Onhan tämä vilkas seutu verrattuna vaikkapa Saarijärveen, mutta varsin kuollut ajatellen koko maailman mittakaavassa. Ehkäpä minulla kesti lähes kahdeksan vuotta tulla lopullisesti sinuiksi tämän kaupungin kanssa, ehkä jopa koko synnyinmaani kanssa. Nyt olisin valmis näkemään hieman toisenlaista elämää. Tosin, en sitten kyllä pidä jatkuvista paahtavista helteistäkään, mutta oikeastaan minne tahansa saisi minut nyt viedä.