Minua luullaan yleisimmin 25-vuotiaaksi. Jos parransänki on hieman päässyt rehottamaan, niin sitten arvio tarkentuu lähemmäksi oikeaa. Mutta ei se mitään, olenhan elämäntilanteenikin puolesta suurinpiirtein tyypillisen 25-vuotiaan tasolla; joissakin asioissa jopa muutaman vuoden nuoremman. Mietin edelleen ammatinvalintakysymyksiä ja paikkaani maailmassa. En pysty vaikuttamaan asioihini sosioekonomisesta näkökulmasta tyypillistä opiskelijaa paremmin.
Oikeastaan olen tuhlannut elämästäni noin 5 vuotta täysin hyödyttömään tyhjäkäyntiin. Mietin edelleen, että mitä alkaisin tekemään isona. Olen herännyt yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mutta koen olevani liian vanha poliittisiin nuorisojärjestöihin, tai aktivistiksi ylipäätään. Viime aikoina olen kokenut halua mennä Oriveden Opistoon vuodeksi haahuilemaan kaikenlaisille yhteisötanssikursseille kaikkien kymmenen vuotta itseäni nuorempien sekaan. Mutta meitä yhdistäisi varmasti loputon itsensä etsiminen.
** ** **
En ole koskaan käyttänyt muistikirjaa, vaikka se olisi erittäin kätevä tapa. Viime aikoina olen kuitenkin käyttänyt Nokia-kännykästä löytynyttä muistikirjatoimintoa, jonne laitan muistiin kaikenlaisia asioita vastaisen varalle. Nyt siellä on biisi-ideoita eri kokoonpanoille, uusia hyviksi arvosteltuja leffoja spontaaneja elokuvateatterikäyntejä varten, polkupyörieni strategisia mittoja spontaaneja varaosa-alennusmyynti-ostoksia varten, lista siirretyistä hankinnoista, joita voin ostella pois sitä mukaa kun kaupungilla sopivasti liikun, nettiosoitteita, kavereiden asuntojen ovikoodeja, ideoita opinnäytetyöhön, kengännauhojen pituuksia eri kenkiini, käyttäjätunnuksia ja salasanoja tärkeimpiin nettipalveluihini ynnä muuta. Jotenkin tulisi välittömästi eräänlainen outo hiippailija-fiilis, jos kirjoittaisi kynällä muistiinpanoja paperiseen muistikirjaan, kuten Heikki Kinnusen eräs hahmo yhdessä 80-luvun komediasarjassa. Kännykän näpytteleminen taas näyttää nykyajan perustoiminnolta, mihin kukaan ei kiinnitä mitään huomiota kaupungilla. Kännykän kameratoiminnolla otan kuvia mm. joukkoliikennevälineiden aikatauluista ja liikkeiden aukioloajoista, jotta ei tarvitsisi kirjoittaa niitä ylös tai yrittää muistaa ulkoa.
** ** **
En innostu niinkään sisustamisesta, vaan pienistä keksinnöistä ja oivalluksista kotona ja elämässä, jotka helpottavat arkea. Nytkin laitoin eteiseen ovenpieleen sellaisen Anttilan pienen korihyllyn, johon on hyvä pudottaa avaimet ja kännykkä kädestä välittömästi kotiinsaapumisen yhteydessä. Talvella koriin voi laittaa myös nenäliinapaketin valmiiksi, koska nokkani alkaa vuotaa välittömästi tultaessa kylmästä ilmasta sisälle lämpimään. Hanskoille ja pipollekin on siinä hyvä paikka. Ostin tänään toisenkin samanlaisen korin, ja ruuvasin sen aiemmin hankkimani alle. Ollessani pyörälähetti, käytin kosolti energiaa kehitellessäni hyvät systeemit pyörän lukitsemiseksi nopeasti U-lukolla. Kaupungilla liikkuessahan pyörää tulee lukittua tuon tuosta, ja alkaa nopeasti risomaan, jos joutuu joka kerta kaivamaan lukon repun pohjalta ja avaimet taskujen syvyyksistä. Kaupalliset U-lukkoholsterit maksavat monta kymppiä, eikä niitä edes saa Suomesta, joten väsäsin nippusiteistä reppuun omatekoisen lukkoholsterin, ja avaimen laitoin sisäänkelautuvaan avainlenkkiin, joka kiinnitetään housuihin. Tämä patentti tuotti minulle suunnattomasti iloa. Nyt sujui lukitseminen 7 sekunnissa.
Elämä pitää ottaa harjoituksena, jossa pieniä asioita kehitellään jatkuvasti toimivammiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Sun luovuutes perunankukka alkaa selvästi hiljolleen rönsähtämään sen renotutumisen seurauksena, jonka päivätyön lopettaminen aikaansai. Lukijana iloitsen pienistä oivalluksista kanssasi; koreista, kengännauhoista ja muusta näennäisen minimaalisesta kivasta josta tulee silti niin kamalan hyvä mieli. Ja se nenänpyyhkimispaperi - se on oltava justiinsa tuollain hollilla!
Tv. kohtalotoverisi Valunokka
Lähetä kommentti