Syksyllä raahasin isäni vanhan retkipyörän kellariin odottelemaan parempia aikoja. Nyt kevään ensi tuulahdusten myötä tuli hirveä hinku alkaa laittamaan sitä kuntoon. Minullahan ei ole muutoin mitään sellaista rentoa baari-/kaupassakäyntipyörää, toistaiseksi ainoastaan tuo huippukevyt ja vikkelä maantieraaseri - tai oikeastaan se on cyclocrossari, mutta slicksit alla uhoan jättäväni sillä kenet tahansa työmatkapyöräilijän taakseni. Kilometrin päässä olevaan keskustaan on kuitenkin harvoin niin kiire, että tuo vauhtireservi tulisi tarpeeseen, eikä lukkopoljinkenkiäkään jaksaisi aina laittaa jalkaan kun lähtee asioille tai baariin. Joten, baari/kaupassakäynti/kruisailupyörä pitää olla, ja tuo isukin vanha DBS Golden Flash saa luvan kokea toisen syntymänsä.
Vehje lienee hankittu taloon jo ennen minun syntymääni, eli joskus 70 -luvun puolivälissä. Sillä on kuitenkin ajettu hyvin vähän, ja se on enimmäkseen seissyt ulkovarastossa viimeiset 30 vuotta. On sillä joskus kuitenkin ajettu, koska takarenkaan kulutuspinta on rispaantunut, ja takahaarukasta löytyi myös sellainen vanha lastenistuimen kiinnitysosa - liekö pyörällä siis kuskattu myös allekirjoittanutta aikana ennen "aktiiviuraani". Nopean kuntokartoituksen tuloksena marssin Biltemaan hakemaan kassillisen halpoja pyörän osia lähinnä haurastuneiden ja hapettuneiden osien tilalle. Ongelmaksi on muodostunut löytää 590 -vannekoon ulkorenkaita. Tuo on ilmeisesti jokin 70 -luvun standardi 26 -tuumaiseksi renkaaksi, koska nykyään kyseinen standardi on 559 milliä. Vain pari valmistajaa tekee edelleen näitä vanhoja 26" renkaita, ja olen varmasti onnekas jos edes yksikin helsinkiläinen pyöräliike pitää niitä hyllyssään. Osista vaihtoon menevät siis satula, kädensijat, jarru- ja vaihdevaijerit ja vaijerinkuoret sekä renkaat. Ensi töikseni olen repinyt rungosta irti kornin Golden Flash -tarran, joka onneksi ei sijainnut lakan alla kuten nykypyörissä. Runkoon jääköön kuitenkin DBS -logo, joka on norjalaisten ylpeys, ja tulee sanoista "den beste sykkel". DBS myytiin Monarkille vuonna 1989, joka sittemmin päätyi jonkinlaisen suuren monikansallisen urheiluvälinekonsernin huomaan. Mutta DBS:ää valmistetaan edelleen, ja haluan omalla yksilölläni kunnioittaa pohjoismaisen pyöränvalmistuksen historiaa singahdellen Kultaisena Salamana pitkin maita ja mantuja. Heh, taitaa pyörä ja kuski olla samaa vuosikertaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti